23. joulu, 2015

Kenestäkään ei koskaan ole tullut köyhää antamalla

Antaminen, kiitollisuus ja hyvä tahto ovat väistämättä mielessä näin joulun aikana. Mutta kun sen kohtaa ihan itse, se muuttuu todeksi.

Näin aamulla Aamu TV:ssä, pyyteetöntä antamisen iloa, kun Ylitorniolainen pariskunta kertoi omasta jouluperinteestään. He pukkeilevat ilmaiseksi koko joulun ajan. Jo toisessa polvessa, ihan vain siksi, koska kaikkea ei saa rahalla. Ei niin. Mutta unohtuuhan se.

Itse olen saanut kunnian tutustua erääseen asiakkaaseeni niin, että uskallan sanoa, että olemme jo ystäviä. Hän on tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä niin suomessa kuin ulkomailla. Nyt hän on itse tukalassa tilanteessa. Hän tuli muutama viikko sitten taas käymään pitkästä aikaa ja kertoi omasta elämästään. Huomasin kyllä muutenkin, ettei hänellä ollut kaikki hyvin, mutta mitä enemmän hän kertoi, sitä enemmän halusin häntä auttaa. Tarjosin teetä ja omaa aikaani. Välillä ei voi muuta. Hän kävi muutaman kerran ja kertoi aina vähän lisää omasta elämästään ja siinä tosiaan ystävystyimme. Sinänsä tämä ei ole ihmeellistä, mutta  se on, kun hän kertoi arvostavansa minun aikaa ja apua. Sitä, että jaksan kuunnella ja keskustella vaikka hän ei osta mitään. Ja että se kuunteleminen ja keskustelu on auttanut häntä vahvistumaan ja toipumaan. Vaikka hän koki, että minä olen se, joka häntä auttaa, niin eihän se vain niin ole. Jo se, että hän kertoi minulle arvostavansa minua, oli ihanaa. 

Hän on kokekenut vaikka mitä, sellaisia asioita, mitä tapahtuu vain lehdissä ja uutisissa - aina jollekulle kasvottamalle. Ei kenellekään kenet minä olen tuntenut. Hän ei kuitenkaan koskaan ole osoittanut minkäänlaista katkeruuden merkkiäkään. Hän auttaa vastaan tulevaa romanialaista, joka pyytää rahaa - antaa omat viimeiset rahansa ja uskoo todella siihen, että hyvä kiertää takaisin.

On hienoa, että hän kokee saaneensa minulta apua, mutta todellisen avun olen saanut minä. Niinä kertoina kun olemme keskustelleet, on oma maailmankuvani laajentunt niin, että en tiedä miten se olisi elämällä edes mahdollista. 

Näin eilen illalla Facebookissa englanninkielisen lauseen: No one has ever become poor by giving. Siellä oli useita kommentteja tähän liittyen, voitte varmasti kuvitella. Eräs mies koki mm. että häntä on hyväksikäytetty sen tähden, että hän halusi antaa omastaan. Tuon uuden ystäväni myötä ymmärsin kuitenkin sen, että toista voi ilahduttaa, jopa muuttaa elämän, antamalla vaikka pari piparia, vanhan peiton, tai muutaman helmen. 

Ymmärrys on niin kaunis lahja, josta tulen olemaan aina kiitollinen.