1. loka, 2015

Uskallatko elää, rakastatko itseäsi?

Olen oppinut rakastamaan itseäni.

Hämmennyin ihan itsekin tästä. Ja siitä, että asia vähän niin kuin hiipi mieleeni, mutta sen jälkeen kun tämän ymmärsin, on teema pyörinyt hyvinkin näkyvästi ja konkreettisesti elämässäni.

Mutta miten voi rakastaa itseään? Miksi en rakastanut itseäni aiemmin? Miksei kukaan opeta rakastamaan itseään, vai opettaako?

Mikä aivopähkinä tämä aihe onkaan!

Kävin homeopaatilla ja hän ikäänkuin sivulauseessa totesi, että sinullahan on tuo elämisen pelko.

Elämisen pelko!??!

Niin, se jäi pyörimään mielessäni ja olihan hän oikeassa. Aina olen jännittänyt ihan kaikkea. Ehdinkö, olenko tarpeeksi hyvä, kelpaanko...? Nämä kaikki asiat ovat estäneet nauttimasta elämästäni. Niin, juuri! Olen ajatellut, ettei elämä saa olla kivaa. Mutta miksei? Mistä ihmeestä nämä ajatukset tulevat edes päähän?!?

 

Mutta miten päädyin siihen, että rakastan itseäni? 

Minä kuuntelen itseäni. Kuuntelen itseäni, kuten ystävääni ja kuulen mitä tunnen, haluan ja miten voin. Teen myös asioita sen mukaan miltä minusta tuntuu ja kunnioitan omia tuntemuksiani.

Olen opetellut nauttimaan asioista. Siitä kun lapseni nauraa rätkättää mieheni sylissä ja koko maailma on siinä. Juuri siinä hetkessä, onnen hipusessa. 

Matka tähän on ollut pitkä. Nyt olen tässä ja rakastan itseäni.