19. elo, 2015

Merkit

Minusta on kiehtova ajatus se, että me valitsemme itse sen mitä uskomme ja näemme. Itsestään selvää ja yksinkertaista. mutta samalla yllättävän monimutkaista toteuttaa käytännössä.

Pyydän esimerkiksi säännöllisesti johdatusta, merkkejä sekä tukea enkeleiltä. Ja täytyy tunnustaa, että välillä näyttää siltä, että minua saa moukaroida oikein tosissaan, ennen kuin tajuan, että Aaah, tässähän se vahvistus ja tuki taas tuli. Onneksi olen kehittynyt, ainakin jonkin verran tässä.

Ajelin tänään töihin Mäkelänkadun liikeeseen ja koin onnea siitä, että olen voinut toteuttaa tämän unelmani. Samalla iski pelko, että entä jos en onnistukkaan...Mitä jos, mitä jos.. Tiedättehän, se ikävä ja nakertava epäusko, kun kerrankin antaa itselleen luvan olla onnellinen niin johan siltä pikistää kiusaaja.

Olin tänään hieman ennen kymmentä putiikilla, sillä aamu Nasperon kanssa oli mennyt hienosti ja hän jäi hyvillä mielin "isojen tyttöjen -kerhoon". Sisään astui valloittava nainen taulupaketti kainalossaan. Saman tien meillä synkkasi! Noin vain, niin kuin taikaiskusta! Hän oli seurannut omaa intuitiotaan ja jäänyt aiemmalla pysäkillä pois kuin piti ja hän kertoi kävelleensä ensin liikeeni ohi, mutta palanneensa takaisin, koska piti niin paljon näkemästään. Hän on myös taiteilija, menossa omalle maalausstudiolleen. Katselimme hänen työtään ja vaihdoimme mielipiteitä. Tuntui ihanalta kun joku jakoi samat ideat ja periaatteet kanssani.Taide kuuluu kaikille, sääntöjä ei ole ja laatikot ahdistaa!!!! Ja oli niin huikeaa kuulla, että kollega haluaisi järjestää yhteisnäyttelyn kanssani vaikka ei sitä yleensä teekään. Hieno komplimentti. Lisäksi hän haluaa tukea minua, sillä hän arvostaa rohkeuttani!

Sydämeni pahkahtuu onnesta!

On kertakaikkiaan puhdistavaa ja vahvistavaa tavata ihminen, joka vain vilpittömästi toteaa: Pidän sinusta ja siitä mitä teet.

Yksinkertaista, mutta unohtuu niin kovin usein.

 

Ja kyllä, minä TAJUSIN, että siinä se pyytämäni vahvistus tuli heti. Ihan samoin tein.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.