11. maalis, 2015

Kun pitää jättää hyvästit

Kun tyttäreni oli ihan vauva, niin mieheni lähti työmatkalle jenkkeihin. Kaikki äidit varmasti jo arvaavat, että mielikuvitushan siinä lähtee laukkaamaan. Olin isossa talossa yksin vauvan kanssa ja mietin, että millä kolkkaan tunkeutujat tai minne menemme piiloon ennen kuin karkaamme voroilta... Se oli ihan mahdotonta kun pelotti, ihan kamalasti. Siis se, etten voi puolustaa ja pelastaa tytärtäni.

Yhtäkkiä kuitenkin huomasin, että vierelläni kulki iso valkoinen naarassusi ja valtava lohikäärme lensi liikkuessamme ulkona yllämme. Susi valvoi sängyn vieressä ja lohikäärme päivysti porstuassa kun menimme nukkumaan. Sain siis nukuttua edes vähän.

Susi varsinkin on kulkenut rinnallani tai olen ainakin tuntenut sen energian ihan koko ajan. Se on myös meditoidessani hypännyt jaloilleni, etten ihan leijaile muihin ulottuvuuksiin.

Sain kyllä varoituksen, että henkioppaani ja voimaeläimeni ovat vaihtumassa eli sen ei pitänyt olla mikään yllätys, mutta en todellakaan osannut varautua siihen, miltä tuon naarassuden poislähtö tuntuu. Se yritti lähteä jo toissapäivänä, mutta minä en päästäny. En vain voinut. Eilen se taas katsoi ja yritti lähteä. Kävi lohduttamassa tassulla ja minun oli pakko antaa sen mennä. Tiedättekö, itkin niin surusta, ettei siitä meinannut loppua tulla. Rakas ystäväni ja tukijani lähti. Itken nytkin kun kirjoitan kun olen vieläkin niin pois tolaltani. Tiedän, että saan muuta tilalle, mutta rakkaus kestää yli rajojen. Susi oli minulle niin hyvä ystävä vaikeana aikana, että en tiedä mihin nyt nojaan kun se lähti pois.

Nostin tälle päivälle Enkelikortin, että saisin vahvistusta itselleni. Sain Irtipäästäminen- kortin. Suosituksen jättää tilanne Enkelten ja Jumalan huomaan. Antaudu, päästä irti ja anna Jumalan auttaa itseäsi.

Järjellä ymmärrän, jos tässä nyt mitään järkeä on, sen että seuraava tukija ja auttaja on tulossa ja ehkä jo täällä. Sydän kaipaa ystävää.