2. helmi, 2015

Pyhän Liekin kosketus

Pyhä Liekki kosketti minua lauantaina.

Joskus kaikki vain loksahtaa paikalleen ihan kuin taikaiskusta. Tiedättehän. Aivan kuin jokin suurempi mahti järjestäisi kaikki juuri niin kuin pitääkin.

Sain yhtäkkiä hetken aikaa keskustella ystäväni kanssa, kun tytöt leikkiviät yläkerrassa yhdessä ja pojat lähtivät harrastuksiin. Nautin yllättävästä kiirettömyydestä ja ystäväni nettiseurasta. Sain näyn ystäväni raskaasta taakasta, kun hän vuodatti sydäntään minulle ja lähetin hänelle enkelin siunauksia ja voimaa. Ystäväni kiittää sanoistani ja kirjoittaa minulle sellaisen vastauksen, että tuntui kuin lukko olisi auennut sisälläni. Hän ei aavistanut tästä mitään. Näin hänen sanojen myötä voimallisen näyn ja tunsin, että nyt minun on maalattava eräs keskeneräinen taulu. Nyt on sen aika. 

Taulu on odottanut ja odottanut ja ollut ihan hipi hiljaa. Se ei ole sanonut minulle sanaakaan. Taulussa on ihana lohduttava aihe ja olen ollut niin surullinen kun se ei ole edennyt. Nyt se eteni ja vauhdilla. Tunsin sisälläni valtavan aallon, joka työnsi kaiken tukkeuman ulos. Itkin helpotuksesta ja onnesta niin, että valahdin polvilleni lattialle.

Ystäväni epäilee aina, ettei hän anna minulle saman verran takaisin kuin minä annan hänelle. Se on kauhistuttava ajatus. Kun jostain välittää ja puhtain sydämin haluaa toista tukea, ei vaakakupeissa ole koskaan liikaa tai liian vähän.

Olen aina arvostanut tuota toista maailmaa, näkyjä, visioita ja intuitiota. Se on minulle niin arvokasta, aarre. Nyt ystäväni avustuksella sain niin vahvoja näkyjä, että ne auttoivat häntä ja minua. Molempia omilla tavoillaan, mutta niin täydellisen ihanasti, että vain mestari voi sen järjestää. Pyhä Liekki, Totuus, Rakkaus.

Olen ennenkin maininnut, että Ystävät ovat enkeleitä. Niinhän se on. Jokainen omalla tavallaan. Enkelit ovat elämässäni, joka tavalla ja tasolla.