29. tammi, 2015

Taakkamme

Tiedättehän? Meillä on jokaisella omat taakkamme. Tai taakka.

Se istuu olkapäällä, tai kuten minulla, se vaanii niskan päällä.

Sen tietää, että siellä se on vaikkei sitä ihan ehkä tajua. Sen paineen tunnistaa. Se puristaa välillä kurkkua tai rintaa, vaanii mielessä, mutta pääasiassa se siellä niskan takana painaa ja muistuttaa itsestään.

Tämä on taas niitä ihmeellisen yksinkertaisia asioita, jonka tietää, muttei tajua.

Muuan viisas nainen sanoi, että rakasta taakkaasi. Ota se ystäväksesi ja kävele sen kanssa käsi kädessä. Olkaa ystäviä ja anna sille anteeksi.

Ällistyttävää.

Yksinkertaista.

Vaikeaa.

Totta.

Tein sovinnon taakkani kanssa. Olemme molemmat lempeämpiä toisiamme kohtaan.

Helpottaako se?

Hahhaa, uudet jekut sieltä taas paljastui. Ei siinä mitään. Toivotan ne tervetulleiksi, vaikka välillä notkahdankin.