28. tammi, 2015

Sehän on jo puoliksi tehty!

Joskus se mustuus vaivaa mieltä.

Taitaa kuulua tähän taiteilijan mieleen tai jotain.

Ärsyttävää ja ahdistavaa se kuitenkin on. Tyhjyydessä ei tyhjänpäiväisillä kliseillä tee mitään: Tyyntä myrskyn edellä. Paistaa se joskus risukasaankin. Kevättä kohti mennään. Kyllä se siitä jne. jne. 

Pientä piristystä tarjosi taannoin uutinen siitä, että joku nauttii kun kaamos ottaa vallan. Hänellä on valoallergia...Mulla ei oo.

Tänä aamuna lähdimme kerholle ja kaatua kupsahdin jäiselle pihalle lapsen turvaistuimen alle. Kyllä otti päähän ja vähän muuallekin. Mitään en sanonut ja naamani pidin peruslukemilla. Mutta voin kertoa, että mielessä kiehui. Saatoi tuo päällekin päin näkyä, sillä kaksvuotias ei sanonut mitään, mutta tuli hiljaa hiipien putsaamaan äidin lumisia vaatteita. Olin ehtinyt jo sanoutua irti kaikista universumin tehtävistä ja kirota mielessäni niin maan älyttömästi, mutta ottihan se sydänhalasta kun pieni naspero tajuaa, että nyt on äidillä paha mieli.

Kerhossa oli kivaa. Niin napulla kuin äidilläkin kaikesta tästä mielipahasta huolimatta. Tämän lisäksi kotiin tullessamme mieheni soitti. Hän ei koskaan soittele päivällä meille. Nyt hän soitti ihan vaan, että mitä kuuluu...eikä siinä vielä kaikki. Ihana henkiystäväni laittaa viestiä, että onhan sulla kaikki hyvin. Ja siitä sitten mieltä purkamaan jutustelemalla ja yhteisiä hetkiä tulevaisuuteen suunnittelemalla.

Ystäväni nauroi katketakseen, kun kerroin kiukutteluistani Uniersumille. Hän sanoi yksinkertaisen mutkattomasti, että saahan sitä kiukutella ja mieltänsä purkaa. Niinhän se on! Saahan sitä ja saahan sitä lohtua ja tukeakin kun tarvitsee! Eikä tässä tapauksessa edes tarvinnut odottaa pitkään.

Kuvailin myös ystävälleni ideaani, jonka olin edellissenä yönä unessa saanut. Hän tokaisi siihen, että sehän on jo puoliksi tehty vaikka epäilin, että milloin sen maalaamaan pääsen.

Maalaus on todellakin jo puoliksi tehty, sillä se kimmeltää mielessäni. Kirkkaana ja vahvana. Se syntyy kun aika on oikea.

 

Rakkautta päivääsi, kuten minäkin sain omaani.