26. elo, 2014

Karmasta

Olen aina pitänyt sanasta Karma. Karma. Se kuulostaa heti kiinnostavalta ja kiehtovalta.

 

Pitkään olen kuvitellut, että Karma on todella sitä sormellaosoittamista ja negatiivisuuden kiertämistä takaisin. Ei, sitähän se ei ole. 

 

Sielummehan tekee sielunsopimuksen ennen kuin lähtee kokemaan fyysisiä elämiään. Sielu myös itse päättää, mitä se ottaa reppuunsa mukaan kun se syntyy uudelleen. Mikä sitä jää kaihertamaan edellisistä elämistä.  Edellisten elämien tapahtumat vaikuttavat meissä kuin verilinjat.

 

Olen saanut tietoisuuteeni muutamia tämän elmän sielun mukanaan ottamia kaikuja. Ja voi hyvänen aika, miten ne opettavat ja auttavat purkamaan häiriötekijöitä omassa itsessään. Juuri niitä, mitkä ärsyttävät ja ihmetyttävät. Kun tuntuu, että mitä ihmettä minä NYT taas...

 

Rakkaus ja anteeksianto. Ne kaksi asiaa saattavat sydämen ja sielun kotiin. Se kuulostaa taas liian yksinkertaiselta, mutta kun palaset loksahtavat paikoilleen alkaa ihmeitä tapahtua.