18. kesä, 2014

Vahva usko

Minulla on vahva usko omaan taikaani, enkeleihin ja rakkauteen.

 

Muistan kun pienenä tyttönä mummolan portailla lauloimme serkkutyttöjen kanssa: "Enkeliiiiii, mua katsotkoooooo-oooooo? Enkeliiiiii, mua kuuu-uuuletkooooo? Anna mulle rakkaus ja puolet elämäää-äääääääää-äääää!" Lauloimme keuhkot puhkuen ruotsin vaaroille päin ja tuo maisema ja tunne on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Se välähtelee ja resonoi mielessäni aika ajoin. Pystyn tuntemaan ja muistamaan tuon hetken niin vahvasti, että tuntuu että se oli juuri äsken. Myös tuo laulun pätkä on pyörinyt mielessäni ainiaan. Se lohduttaa ja auttaa jaksamaan. Nyt kun koen, että olen saanut rakkauden ja täyden elämän, en silti unohda tuota. Se vain lisää kiitollisuutta.

 

On jotekin liikuttavan raastavaa kun muistaa jotain niin elävästi lapsuudesta. Se tunne kun on niin tosissaan vaikka ei ihan ymmärrä mitä laulaa, tietää vain, että jotain ihanaa tämä tarkoittaa. Sillä on ollut niin iso merkitys jo silloin, koska se on jaksanut kantaa tähän asti.

 

Muiston lohtu on ollut hyvin konkreettinen. Enkelit ovat minua kuulleet.