10. huhti, 2014

Vainoava inspiraatio

Se on sekä upeaa että kamalaa kun inspiraation vaativa painostus iskee. Se tuntuu samalla huikean ihanalta ja samalla hyvin hämmästyttävältä. Se on raakaa ja puhdasta sekä lohduttavaa. Eittämättä se on myös voimaannuttavaa kuten viimeisimmässä I know who I'm teoksessa.

 

Vainoavaa inspiraatiota ei voi ohittaa. Se vaanii kunnes on päässyt tauluun. Ja joka kerta lopputulos on yllättävä. Se on ihmeellistä.

 

Kuten mainitsin, se lohduttaa kun saa toteuttaa jotain sellaista mikä tekee omaan mieleen lähtemättömän vaikutuksen. Sitä samalla puhdistuu ja uudistuu. Voimaantuminen kuulostaa kieltämättä falskilta, mutta juuri niin käy. Teos vahvistaa samalla kun on joutunut mystisen lumouksen valtaan. Sisälle tulee kihemöivä ja jännittävä tunne. Pienet kultaiset hiukkaset valtaavat joka kohdan ja saavat toivon vahvaksi. Kun näin käy, ei epäilykselle jää sijaa. Kaikki on hyvin kaaoksesta huolimatta.

 

En malta odottaa seuraavaa vainoavaa inspiraatiota ja sitä, mitä se minulle haluaa opettaa ja antaa.