21. helmi, 2014

Valoa, aurinkoa, toivoa!

Olen eittämättä kesäihminen. Herään eloon lämmössä, valossa ja auringossa. No joo, olen tietysti kuuhullu, mutta se on ihan eri juttu. Kuuta ulvotaan joka tapauksessa.

 

Talven pimeys ja harmaus hiipivät ihan huomaamatta ja syövät sisäistä valoa. Tuntuu, että kaikki toivon rippeet riistetään ja voimat eivät vain riitä. Huoh... Sitä ei oikein edes huomaa kun talvi vie voimat, vaikka talvi tulee ja menee joka vuosi. Tajusin vasta ulkomaan matkamme jälkeen kuinka nahistunut kertakaikkiaan olin. Lomalla söin tuoreita ihania hedelmiä, mahtavaa grillattua kalaa ja raikasta salaattia mielin määrin. Aurinko paistoi, kävelin tyttäreni kanssa meren rannalla ja ihmettelimme aaltoja, hiekkaa ja kiviä. Ja hei, miten jännittävää bussilla onkaan ajaa! Enpä ollut sitäkään muistanut. 1,5 vuotiaana on varmasti hämmästyttävää ahtautua koko perheen voimin isoon murisevaan autoon ja istua jonossa. Voi sitä riemua!

 

Matkan jälkeen olen syönyt joka päivä vihersmootihieta, tuoreita vihanneksia, vehnänorasjauhetta ja niin edelleen. En haluaisi käyttää niin vahvaa ilmaisua kuin että; Mä vihaan talvea ja pimeyttä!, mutta niin vain on! Onneksi sain sen upean valolatauksen matkalla, sillä se tuli tarpeeseen. Leikillisesti kommentoin MysticALArtin Facebook sivuilla, että olen työmatkalla hakemassa inspiraatiota tilaustöihin, jotka tulivat juuri ennen matkaa. Oli miten oli, inspiraatiota tuli sieluntäydeltä! Maisemat olivat huikaisevat ja voi miten ihanaa on nähdä kun perhe nauttii ja rentoutuu.

 

Lämmin rantahiekka varpaissa lämmittää vielä kotona....