21. tammi, 2014

Kun pelko yrittää ottaa vallan

Välillä sorrun pelkäämään, että en osaa maalata. Ettei inspiraatio enää tule. Tämä tunne saa yleensä otteen silloin kun arjessa on niin kova häsä ja hulina, ettei minulle jää lainkaan aikaa fiilistellä ja hakea intuition avulla aihetta tauluun.

 

Äh, se tunne on todella ällöttävä.

 

Kumma juttu, että pelko osaa olla niin ovela, että se jää jäytämään ja valtaa alaa huomattavasti paremmin kuin ilo, onni ja harmonia. Vai onko näin?

 

Olen tehnyt kovasti itseni kanssa vuosien varrella töitä. Olen pelännyt niin paljon kaikkea. Täytyy sanoa, vaikka se on niin kulunut ja vanha juttu, että rakkaus voittaa kaiken. Kun on rakastettu ja hyväksytty, niin pelko ei saakaan sellaista valtaa kuin silloin kun on yksin.

 

Mä näytän pelolle pitkää nenää! Niin myös tänään. Polttelin pakkasta vastaan takassa tulta ja tuuditittelin keinutuolissa nasperoa uneen ja blim! Siinä se taas oli. Ihana, rakas rakas inspiraatio. Ja kuten aina kun inspiraatio on aito, sieltä sielun syvyydestä nouseva, niin pääsin myös maalaamaan melkein samoin tein.

 

Rakkaus ja kiitollisuus, täydellinen parivaljakko pelkoa vastaan!