10. tammi, 2014

Universumi vastaa

See Me, Näe Minut!

Tämä teos syntyi sen jälkeen kun olin ollut tyttäreni kanssa kärrylenkillä ja kuljimme pellon poikki. Siellä iso, upea varis lehahti valopylvääseen ja meitä katselemaan. Se oli niin iso ja intensiivinen, että olin jopa hieman peloissani ja aivan varma, että jos nyt ei mitään muuta tapadu niin kakka läpsähtää otsaani.

No eipä niin käynytkään. Siitä se lehahti seuraavaan ja taas seuraavaan valopylvääseen ja odotteli rauhassa, että me pääsimme sen alitse. Kun viimeisen kerran pääsimme sen alta, niin sen jälkeen luulin että sinne se nyt sitten meni, mutta ei. Varispa odotteli meitä tienmutkassa. Siinä se katseli minua. Katsoi suoraan silmiin. Varis. Suoraan silmiin.

Ajattelin, että nyt näen harhoja, vaan ei. Ja juuri kun näytti siltä, että varis säihkätää ja lehahtaa lentoon niin silti, siihen se jäi minua katsomaan. Suoraan silmiin.

Se oli huikaseva hetki se.

Minut nähtiin.
 
© 2014 by Anna Laakkonen