Universumin taika

29. syys, 2017

Galleriassani saan tavata ihania ihmisiä, jotka antavat minulle hienoja lahjoja kertomalla asioita omasta elämästään ja jakamalla ajatuksiaan. Yhden hienoimman lahjan sain kun useampi ihminen saman päivän aikana puhui ja kyseli hörhöilystä. Täällä oli eräs tapahtuma ja sen aikana ihmiset kysyivät, että mitä täällä tapahtuu, kun on niitä tapahtumia, mistä olen ilmoitellut nettisivuilla ja Facebookissa. Sanoin ihan suoraan, että hörhöilyähän se on ja ihmiset olivat ihastuksissaan. He haluavat tulla hörhöilemään, mutta eivät uskalla, kun eivät ymmärrä mistä on kyse. Naureskelimme, että seuraavaksi sitten kutsun kaikki hörhöilemään ja opiskelemme yhdessä hörhöilyn ABC:t.

Näinhän se menee, voi olla kiinnostusta, mutta kun ei tiedä ja ymmärrä mistä on kyse, niin ei ehkä kehtaa tulla ja ”paljastua” joko ei hörhöksi tai hörhöksi – ihan miten päin vain.

Keskustelin erään toimittajan kanssa ja hän sanoi haluavansa kirjoittaa juttunsa niin, että kaikki ymmärtävät, mistä hän kirjoittaa eli ei ammattislangia, mihin monet ammattilaiset vahingossa sortuvat. Kaikilla ammattilaisilla on se oma kieli, mitä he automaattisesti ymmärtävät, tavis ei ja on ihan ihmeissään, että mitä ihmettä tuo puhuu, ihan eri kieltä. Sama juttu, hörhöilyssä eli henkisissä tai toisin sanoen spirituaalisissa asioissa. Se on oma ammattialansa, jossa on oma kieli jota ei kaikki ymmärrä. Ja jokaisen ammattilaisen pitää muistaa, että vaikka itse on sukeltanut alansa ihaniin saloihin, ei toinen välttämättä tiedä mitään, vaikka kiinnostusta voi hyvinkin olla.

Tästä pääsen itse oivallukseen ja siihen lahjaan, mitä tämä palaute sai aikaan.

Henkisyys, spirituaalisuus, meedion kyvyt, selvän näkö, korttitulkinta tai mikä ikinä kyky sinulla onkaan, on vastaava spesialiteetti kuin mikä tahansa muu ammattikunta ja sen sisällä erikoistuminen. Eli vertaan henkisiä kykyjä nyt kielen opiskeluun. Aluksi et ymmärrä mitään, mutta kun sanasto ja kielioppi karttuvat alat ymmärtämään, mistä on kyse. Sitten harjoitellaan ja jossain vaiheessa uskalletaan puhua ja ymmärrys ja sanavarasto kasvavat. Huomataan, että osataan ja innostutaan ja opiskellaan lisää, ja sitten puhutaankin ihan sujuvasti ihan kenen kanssa vaan. Eli hörhöilyssä on oma sanasto, kun niitä opiskellaan, harjoitellaan ja jaetaan kokemuksia, muiden kanssa kehittyy myös taidot ja ymmärrys. Kyse on energiasta, värähtelystä ja niiden tunnistamisesta, ainakin minun kohdallani. Nyt ymmärrän, että olen aina nähnyt energioita, enkeleitä, ylösnousseita mestareita, lohikäärmeitä, oppaita sekä hyvin korkeaa ulkoavaruuden energiaa. Nämä kaikki on tällä hetkellä minulle arkipäivää, koska olen opiskellut, treenannut, käyttänyt kykyjäni ihan joka päivä. Mutta pohjimmilta kyse on tekniikasta, tahdosta ja innosta oppia. Minä olen tietoisesti valinnut ja satsannut aikaa, energiaa ja rahaa tähän. Jotkuthan sanovat, että heillä on ollut ns. yliluonnollinen kyky aina ja he pystyvät milloin tahansa missä tahansa käyttämään sitä. Minä olen treenannut, opiskellut, kohdannut itseäni ja eri puoliani ja oppinut tunnistamaan kovan työn kautta sen mitä osaan nyt. Eli voin suurella ylpeydellä sanoa olevani Mestari Hörhö.

Kiitos teille ihanat tästä mahtavasta oivalluksesta! 

27. syys, 2016

Tämän viimeisimmän näyttelyni teeman, Lohikäärmeen aika, myötä olen muistanut jotain hyvin merkittävää lapsuudestani. Minulla on ollut pitkään pelkkää mustaa muistojen kohdalla, mutta nyt olen saanut ihanan muiston mieleeni.

Mummolassani, ihan pienenä, reilusti ennen kouluikää, muistan ihaileeni taideteosta mummolan seinällä. Mummon ja papan makuuhuoneen seinällä. Se oli taidegrafiikkaa ja seisoin sitä katsoen ja muistan, että ihmetelin, että onko joku ihminen voinut tehdä omilla käsillään jotain noin kaunista. Omilla käsillään, jotain noin kaunista.

Se oli sellainen kunnioituksen ja toiveen ihmetys. Salaa mietin, että voisinko minäkin joskus tehdä jotain tuollaista?

Minä voin ja minä teen.

5. elo, 2016

Jotkut tarinat vaativat pitkän kypsytys- ja pohjustusajan. Oivallukset ja henkinen kasvu samoin. Se on niin ärsyttävää, kun sanotaan, että kaikki tapahtuu aikanaan, ole kärsivällinen ja blablaablaa! Kyllähän minä sen ymmärrän ja olen ihan kantapään kautta oppinut, mutta haastavaa se on.

Olen kärsinyt koko ikäni vasemman puolen säryistä ja kivuista. Aina ilmaantuu jotain uutta, jos vanha paranee. Kiusallisin vaiva on ollut tuolla lapalevyn vieressä oleva pistävä kipu joka ei sitten millään ole antanut periksi, vaikka millä noitatohtorilla olenkin käynyt lääkäreiden lisäksi. Nyt kesän alussa sain parilta lahjakkaalta ystävältäni apua tuon vaivan kanssa, kun ärtyneenä kerroin siitä. Heillä molemmilla on KYKY – henkinen kyky-, jota todella ihailen.

Jotta tämä nyt ei tunnu kenestäkään liian yksinkertaiselta niin taustoitan tätä vielä sillä, että pelasimme luottoystävien kanssa ns. Enkelipeliä, jossa jokainen yrittää päästä henkisesti eteenpäin ja löytää niitä omia lukkoja sekä päästä niistä eroon. Suosittelen muuten kaikkia kokeilemaan tuota Transformation Gamea. SE oli huikea kokemus. No siinä pelin myötä pääsin siis suurimman ihmetykseni äärelle. Ymmärrän sen, että sielut ottavat kantaakseen ja tehtäväkseen asioita täällä maanpäällä sielunsopimuksin, ja että lapsi valitsee vanhempansa.  Mutta siltikään se ei ole koskaan ollut minulle selvää. Miksi kukaan valitsisi itselleen ikävyyksiä, ankeutta tai hankalat vanhemmat. Ja miksi minä itse olen valinnut oman tieni? Sain pelin myötä ymmärrystä itselleni lisää, mutta näin jälkeen päin ymmärrän, ettei se ihan iskeytynyt tajuntaani. Pelin vetäjä kertoi, että pelin vaikutukset jatkuva jonkin aikaa pelin jälkeen ja kyllähän sen huomasi.

Palataan siis niihin kipuihin. Olin ollut omista oivalluksistani todella ylpeä ja innoissani, ja olinkin hieman harmissani, kun huomasin tuon vanhan vaivan palaavan ja se vielä levisi niin, että menetin ääneni. Tuntui tosi raskaalta, kun olen tehnyt niin kovasti töitä, että vapautuisin noista ärsyttävistä kivuista ja ne vain palaavat ja tuovat uutta oiretta mukanaan. Totuushan on se, että minä en vain ole tajunnut sitä todellista syytä fyysisiin kipuihin.

Joka tapauksessa muutaman henkisen hoidon jälkeen selvisi, että tuo pistävä kipu on sieluni solmima sielun sopimus, joka minua hiertää. Selvä. Mitäs nyt sitten tehdään? En ollut koskaan edes ajatellut, että sielun sopimuksesta voisi vapautua, mutta kyllä niistä voi. Olin tehnyt jo oman osuuteni sopimuksesta.

Minulla ja meillä kaikilla on lupa vapauttaa itsemme vanhoista sopimuksista, jotka on hoidettu. Yksinkertaista, mutta silti minulta on vienyt 43 vuotta löytää tämä tieto ja ymmärtää se.

Valtava taakka on pudonnut harteiltani. Olenko kivuton, en tietenkään, sillä matka jatkuu.

7. kesä, 2016

Kaikki on hyvin.

On ok olla vihainen, keskeneräinen tai loukkaantunut.

On ihanaa olla onnellinen ja mitään rangaistusta ei tule.

Voit valita onnellisuuden eikä mitään pahaa tapahdu.

Voit olla hämmentynyt.

Sinun ei tarvitse tietää, mitä tehdä seuraavaksi.

Kaikki ajatukset eivät ole totuus.

Sinä voit vaikuttaa.

Kun olet rehellinen itsellesi, se helpottaa.

Kun olet ensin rehellinen itsellesi, voit olla rehellinen muille.

Totuus ei satuta.

Mikä on totta?

Sinä olet kaunis.

Sinä osaat rakastaa itseäsi.

Sinä olet armollinen itseäsi ja muita kohtaan.

Sinua rakastetaan.

Sinua rakastetaan ehdoitta.

7. kesä, 2016

Sielut puhuvat

Ne jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että tauluista luopuminen on minulle aina pienoinen haaste. Tiedän, se on todella ristiriitaista, kun on oma galleriaputiikki ja niin edespäin. Tilaustauluissa prosessi on ihan eri. Siinä tietää, että taulu ei jää, vaan lähtee pian omaan uuteen kotiin. Jo maalatessa voi käynnistää eroprosessin.

Viime viikolla eräs vuoden 2014 loppupuolella maalattu taulu sai uuden kodin. Ja ihanan uuden kodin saikin! Eräs äiti ja tytär kävivät jo aiemmin keväällä liikkeessäni ja tytär ihastu jo tuolloin tauluun.  Sain tuolta äidiltä puhelun ja hän varmisteli, että onko taulu vielä vapaa ja voisiko sen tulla hakemaan. Olin todella iloissani, että tytär halusi edelleen taulun, sillä hän oli liikkeessä käydessään silmin nähden ihastunut tauluun ja sen symboliikka puhutteli heitä molempia. Äiti kertoi tyttärensä tarinaa puhelimessa ja olin haltioissani kuullessani sen.

Aloin valmistella taulua uuteen kotiin ja samalla tunsin sen riipaisun, mikä tulee, kun joutuu luopumaan omasta teoksesta. Se on todella hassua, sillä sitä on joka kerta todella otettu, kun joku ihastuu tauluun ja arvostaa sen tarinaa ja symboliikkaa. Ja vaikka tietää, että taulu saa uuden elämän ja arvostavan kodin – niin se haikeus on silti siinä läsnä.

Äiti tuli hakemaan taulua ja kertoi samalla myös omaa tarinaansa. Kuten arvata saattaa, ei elämässä aina ole ollut helppoa, eikä tämäkään tarina ollut poikkeus. Mutta se, että hän kertoi omasta elämästään, tyttärensä elämästä ja siitä, että oli lukenut blogiani ja arvostaa kovasti myös sitä, sai minut unohtamaan täysin haikeuden taulun ”menettämisen” suhteen. Saimme tuntea sielujen kohtaamisen, tarinoiden kosketuksen ja arvostusta molemmin puolin. En menettänyt mitään, vaan sain enemmän kuin olisin voinut pyytää!

Sydän avoinna voittaa aina.